Kesälomani merkitsee lomaa myös koiruudelle. Aamuiden olemme tehneet pitkän lenkin läheisen lammen maastossa. Vaikka pururataa pitkin menemme, niin sen verran vähän siinä on kulkijoita, että uskallan pitää koiraa suurimmaksi osaksi irti. Saapi nauttia toden teolla olostaan.
 |
| Jokainen puska on erikseen nuuskittava. |
Neiti on viime aikoina alkanut ottaa etäisyyttä huomattavasti enemmän kuin aeimmin. Viime kesänä ja keväälläkin oikeastaan vielä oli kovin minun perään, vahti etten vain karkaa. Loppukeväästä huomasin, että saattaa jäädä irti ollessaan melko kauaskin taakse tai juosta edelle tai mennä metsään melko kauaksikin. Varsinkin tutussa ympäristössä uskaltaa irtaantua aiempaa enemmän. Heippa-huuto on kyllä se millä tulee edelleen hyvin luokse, jos ei muuten. Haluaa kuitenkin mukaan, niin tajuaa että nyt mennään. Ei passaa vaan liikaa sitä huudella, ettei menetä merkitystään. Toinen keino on sitten namit ja jos pihapiirissä on irti niin ruokapussin rapina. :-)
Lenkin jälkeen onkin sitte hyvä nukkua. Aamulla jos tekee normi tunti tai pikkasen vajaan lenkin, niin tytsi käytännössä nukkuu monta tuntia siihen päälle.Sohvalla, viltin alla on paras paikka. Ilman vilttiä harvoin asettuu nukkumaan, tässä kuvassa koirasta näkyy yllättävän paljon viltin alta. Usein koko koira on piilossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro ajatuksesi.